Tammikuu näyttäisi lähenevän loppuaan ja monet väittävät tuntevansa auringon lämmön jo takin läpi. Itse en ole tällaista vielä havainnut. Siedin jonkun aikaa kylmyyttä ja poljin pyörällä töihin vielä -20 asteen pakkasessa. Pyörän vaihteet eivät toimineet, ulkoilmassa saattoi jäätyä, sisällä hikoilla ja kaiken lisäksi sain osakseni pahaa ihon kuivumista. Viimeinen niitti kylmässä polkemiseen oli pitkään vaivannen polven yllättävä kipeytyminen. Päätin, että nyt riittää ja tuhlaan rahaani bussikorttiin. Bussilla kulkeminen on rääkin jälkeen tuntunut erittäin miellyttävälle, eikä ollenkaan rahan tuhlaamiselle. Ulkoiluni on siis vähentynyt minimiin; bussipysäkiltä määränpäähän ja toisinpäin, matkoihin.
Ulkoilen sitten taas kun auringon voi oikeasti sanoa tuntevan takin läpi iholla. Helmikkuta kohti ollaan kovasti menossa ja toivon pian pakkastenkin hellittävän. Sitten kykenen taas valokuvaamaan ulkona, mukavuudenhaluni mukaisissa sääolosuhteissa. Valokuvaus on jäänyt selvästi taas vähemmällä näin kovilla pakkasilla. Odottelen sitä, että tarkkailun ja kirjallisien havaintojeni lisäksi pääsen taas valokuvaamaan kaduilla ja näyttämään myös kuvien avulla havaintojani.
Kevät, tule jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti