Lasien takaa tuijottelia

Odottelin ystäväänii, joka oli hetken päästä pääsemästä pois tarjoilijan töistä ravintolasta. Ravintola on akvaariomainen, jossa ihmiset istuvat pöydissään ikkunan vieressä. Odottelin ikkunoiden edessä, vilkaisin sisään ja näin ystäväni siellä, vilkuttelin ja hymyilin sinne päin kunnes ymmärssin, ettei ystäväni voi mitenkään nähdä minua kun ulkona on pimeää ja sisällä valoisaa. Sen sijaan pöydissä istuvat ihmiset varmasti näkivät minut. Häpeissäni kävelin ripeästi nurkan taakse ja mietin kuinka he mahtoivat ihmetellä puuhiani.

Sitten joku kuvahan tähän tekstiinkin olis hauska laittaa. Mielenkiintoista millä hakusanoilla etsiä googlesta kuvia; ikkunan takaa, tirkistelijä.. hmm. jännittävää. Joten tässä ei nyt ole muutakuin mielikuvia. 

Laiskuus

Mikä siinä on, kun ei tarvi mennä mihinkään eikä tehdä mitään, niin sitten ei tee mitään eikä mene mihinkään?

Periaatteessahan tässä olis kaiken näköstä täkemistä ja jotain olen jopa tehnyt. Avoimessa opiskelua, pääsykokeisiin lukemista ja työnhakua. Mutta ennen kuin saa mitään aikaiseksi, joutuu kyllä tosissaan repimään niskanahasta kiinni. No, jos se kesä sitten innostais.

Mitä ulkona oikein tapahtuu? Sunnuntai.

Tosi himmeetä,

aurinko paistaa pilvien lomasta ja maassa on osittain jopa vihreää nurmea. Lunta ei missään, paitsi.. ! kuljin asuinpaikkakuntani urheilualueen läpi. Ensimmäiset urheilijat jotka nään, ovat kilpahiihtäjiä. Hiihtäjät hiihtävät väkisin ylläpidetyn lumen päällä ja rataa ympäröi nurtsi! Lumi on sohjoista. Onks se nyt muka oikeesti hauskaa? Toisella puolella nään ensimmäiseksi katsomon täynnä ihmisiä ja, että jonkun pelitilanne on 1-3; jääpalloa! Jään päällä lilluu muutama sentti vettä. No, näköjään siellä kykenee vielä luistelemaan. Eiköhän tässäkin ole kuitenkin kyse tekojäästä jos vertaan muita kaupungin luistelupaikkoja; toisinsanoen hiekkakenttiä, joilla on muutama lätäkkö jäljellä. Matka jatkuu ja seuraavat urheilijat ovat yllättäen jalkapalloilijoita!! Ulkokentällä vihreällä tekonurmella ohuissa pitkähihaisissa vaatteissa. Olen erittäin hämmentynyt. Samaan aikaan harrastetaan sekä talvi- että kesä urheilua. Olin huvittunut.

Mahtavaa, että ihmiset harrastelee kaikkea ja tekee asioita myös sunnuntaisin. Tämä oli siis todellakin minulle uutta, sillä minulle sunnuntai on tähän mennessä ollut pelkkä kirosana!

Työttömien määrä maailmassa ylitti 200 miljoonan rajan

           Työttömyys;  harmaata ja tylsää.

 

Ei hyvältä vaikuta; edelleen työttömien määrä kasvaa ja avoimien työpaikkojen määrä vähenee.

https://www.tem.fi/tyo/tiedotteet_tyo?89506_m=113264

http://www.hs.fi/ulkomaat/Ty%C3%B6tt%C3%B6mien+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4+maailmassa+ylitti+200+miljoonan+rajan/a1390194528354

YOLO Flip. Have you lost your mind?

YOLO: You only live once.

Iouri Podladtchikov lands first ever cab double cork 1440 (YOLO Flip) in the Men's Snowboard SuperPipe Final.

First helmet then board!! Expressly YOU LIVE ONCE! -he thought.

Haaveita ja päämääriä?

Tulevaisuuden suunnitelmat. 

Nyt olen työtön. Viimeisenä päivänä töissä moni kysyi millaisia tulevaisuuden suunnitelmia minulla on, ja mitä aion nyt tehdä. Tietenkin selitin kaikki niinkuin olin suunnitellutkin; hakea töitä, opiskella ja harrastella. Yksi harjoittelussa ollut tyttö kysyi "mihin haluaisit töihin?". Kysymys pysäytti minut miettimään. Niin, tosiaan, mihin haluaisin. Huonon työllisyystilanteen takia, en ollut edes uskaltanu haaveilla, mihin haluan töihin. Eteenpäin olen mennyt ajatuksella "kaikki käy, kunhan työtunteja on tarpeeksi ja kohtuullinen palkka". 

Kysymys sai minut miettimään laajemminkin haaveita, miksi olen menettänyt tulevaisuuden suunnitelmien haaveilun. En nyt tarkoita mitään päivämäärällisiä haaveita. Tai muutenkaan mitään sen suurempaa. Miten olisi vain jotain, joka saisi pitämään enemmän elämästä kiinni. 

Uppouduin haaveilemaan oikein kunnolla ja siitä tulikin äärettömän hyvä mieli. Toivon jatkossa, että muistan haaveilla niin pienistä kuin suuristakin asioista; toteuttaa niitä parhaani mukaan ja ilman stressiä! Sellaisia harrastuksia ja haaveita ei ole miellekästä jatkaa tai toteuttaa, jotka aiheuttavat stressiä. Asioiden joiden on alunperin tarkoitus olla miellekkeitä ja viihteellisiä, täytyy niiden myös pysyä sellaisina!

Jaksan vieläkin hehkuttaa Coca Cola:n "Reasons To Believe" -mainosta. Se vaan saa minut hyvälle mielelle! Elämän tulee olla mielekestä ja huonoista päivistä selviäminen yhtä juhlaa!! Tällä mielellä eteenpäin, kohti uusia haaveita!

Alkoholivaras kaupassa

Myönnetään olen usasti käynyt lähikaupassamme, vaikka uhkasinkin, etten menisi sinne enää. Kannatti todella mennä sinne tänään, sillä sain seurata alkoholivarkaan toimia sivusta.

Kassalle menossa ihmettelin lyhen, mustasilmäisen miehen toimia, jolla oli poskessa lähes korvasta suuhun asti ulottuva viiltohaava. Viiltohaava tosin oli jo lähes parantunut, sillä siinä ei ollut kuin mahdollisesti perhoslaastari. Mies käveli perässäni yksi Karjalan 0,33 l tölkki ja huuti kassatädille "mitä, eiks teitä oo ku yks muija täällä". Huomaan samanaikaisesti yhden vapaan kassan sivummalla ja ryntään sinne nopeasti. Harmikseni myös tämä mies huomaa pikaisen lähtöni ja tulee perässäni kohti vapaata kassaa. Mies oli kovin kiireisen oloinen ja haisi vahvasti alkoholille. Hän tunkeutui aivan lähelläni ja minun oli vaikea saada otettua muovikassi luikuhihanelle. Aloin hermostua ja jos olisin maksanut kolikoilla, olisin taatusti tiputtanut ne kaikki lattialle. Heti kun olin maksanut, pitkä, isompikokoinen mies normaaleissa vaatteissa tuli kyseisen miehen luokse ja käski häntä purkamaan lätkäkassinsa sisällön liukuhihanelle. Mies ei suostunut siihen heti, oli hiljaa ja tarjosi pullokuittia maksuksi Karjala tölkistään. Seurasin tilannetta paheksuvin katsein. Jonossa olleet toimivat samoin. Isompikokoinen mies käski häntä uudestaan tyhjentämään laukun hihnalle jolloin tämä ko. mies sanoi "joo-o, kyllä mä ne maksan"; nosti laukun hihnalle avasi vetoketjun ja lappasi neljä 6x0,33l Olvi Mojito Lonkero pakkauksia. Olin ihmetyksen vallassa, enkä ollut uskoa silmiäni. Toisaalta paheksuin, toisaalta teki mieli alkaa nauramaan. Hinnaksi jäi 45,15 €. Mies toisti ääneen hintaa. Olin tässä vaiheessa kuitenkin jo pakannut ostokseni ja poistuin kaupasta. En millään kehdannut jäädä katsomaan, sitä maksoiko mies ostoksensa.

Näin jälkeenpäin mietin, että joiko tämä mies tosissaan itse Mojitoja vai olikohan hän ala-ikäisille alkoholinhakija? Saiko hän alkoholeihin rahaa ja sen lisäksi hakupalkkioita? Kivasti olisi jäänyt rahaa omiin alkoholeihin, jos olisi saanut Mojitot pöllittyä.

Luultavasti tämä mies joka pysäytti varkaan oli nähnyt hänet alkoholihyllyllä pakkaamassa kassiin lonkerot. Hienoa, näin siis tänään oikean arjensankarin!